Päätoimittajan blogi

Yritysvastuuta ja vastuunpakoilua

Luin järkyttyneenä Helsingin Sanomista marraskuun lopulla artikkelin, jossa oli tarkasteltu start-up-yritystapahtuma Slushin työntekijöiden työoloja. Ilmaisia talkoo- ja ylitöitä, loppuunpalamisia, toimistolla vietettyjä öitä. Slushin johto selitteli kummallisia käytäntöjä sillä, että ketään ei pakoteta tekemään yli 40:tä työtuntia viikossa. Johdon mukaan talkoisiin osallistuminen ei ole pakollista, vaikka tapahtumakutsuissa niin lukeekin.

Vastuulliseen yritystoimintaan ei kuulu työehtojen polkeminen tai nuorten, innokkaiden ihmisten hyväksikäyttö. Slush tuottaa voittoa, joten voisi kuvitella, että työntekijöille voitaisiin maksaa työmääriin nähden kohtuullista palkkaa ja ylityökorvauksia. Vastuullinen yritys ei polta työntekijöitään loppuun heti uran alkupäässä, vaan antaa heille eväitä ja kasvun mahdollisuuksia päästä rakentamaan Suomea jatkossakin.

Rakentajan sivulla 16 on juttu Skanskan, Baronan ja Rakennusliiton projektista, jossa kuudelle nuorelle on tarjottu palkallista harjoittelua mestari-kisälli-mallilla Skanskan työmailla. Tavoitteena on antaa mahdollisuuksia nuorille, joille koulun penkillä istuminen ei ole maistunut, mutta käsillä tekeminen onnistuu. Yksi projektiin päässeistä nuorista käyttää itsestään sanaa syrjäytynyt. Työmaalla hän on kaikkea muuta; ohjaajan kehuma, innokas ihminen, joka haluaa tehdä parhaansa.

Hän myös toivoo, että muutkin yritykset ja yhteisöt heräisivät osallistumaan samanlaisiin kokeiluihin, sillä ilman tutkintoa ja työtä olevia nuoria ”kavereita” on Suomessa valtava määrä. Elinkeinoelämän valtuuskunnan mukaan heitä oli vuonna 2018 noin 79 000.

Mestari-kisälli-projektista hyötyvät kaikki; yritys saa kouluttaa oman näköistään työvoimaa eläköityvien tilalle ja nuoret ihmiset saavat mahdollisuuden oppia todellisilta tekijöiltä. Yhteiskunta saa lisää iloisia veronmaksajia.

Yrityskansalainen ei tuijota kaikissa asioissa vain viivan alle, vaan osallistuu vastuullisesti koko yhteiskunnan hyvinvoinnin rakentamiseen.