Päätoimittajan blogi

Liittoon kuulumiseen on muitakin syitä kuin kassa

Kun tulin työelämään, en kuulunut mihinkään liittoon. Isäni suosituksesta kuuluin Yleiseen työttömyyskassaan ja ammattiliittojen merkitys oli minulle yllättävän hatara – varsinkin kun ottaa huomioon, että valmistuin maisteriksi Helsingin yliopiston poliittisen historian laitokselta. Opiskelun aikana tein freelance-toimittajan töitä, eikä suhdetta esimerkiksi Journalistiliittoon päässyt muodostumaan.

Vaikka lapsuudenkodissani puhuttiin paljon yhteiskunnallisista asioista, ei ammattiliitoista juuri keskusteltu. Isäni teki ison osan urastaan työnantajaleirissä ja muistan kyllä vääntäneeni hänen kanssaan monet kerrat erilaisten talousnäkemystemme takia.

Kun menin töihin Sanomien pääosin omistamaan Rakennuslehteen, tuli silloinen päätoimittaja eli työnantajan edustaja sanomaan, että ”meillä on sitten tapana kuulua ammattiliittoon”. Liityin. Sanomilla koettiin 15 vuotta sitten, että järjestäytyneen vastapuolen kanssa on fiksumpi neuvotella.

Liitto avasi aivan uudenlaisen maailman. Liitolla oli lehti, jossa kirjoitettiin nimenomaan minun alani asioista ja alan työntekijöitä haastateltiin kaikissa jutuissa. Pressikortti on minulle edelleen ylpeydenaihe, eikä vähiten siitä syystä, että kortilla saa myös tuntuvia etuja itselleni tärkeistä palveluista. Olen osallistunut liiton koulutuksiin, jotka ovat olleet minulle ilmaisia ja tiedän, minne voin soittaa, jos minulla tulee ongelmia työelämässä. Pääsin myös toimimaan Rakennuslehden työsuojeluvaltuutettuna 2 kauden ajan.

En ole ollut työttömänä, joten en ole varsinaisesti ”tarvinnut” työttömyyskassaa. Tiedän sen olevan kalliimpi kuin Loimaan kassan, mutta liittoni kokonaismaksulla saan kuitenkin sen tasoisia palveluita, että koen saavani enemmän kuin mistä maksan. Palveluita myös kehitetään jäsenistöä kuunnellen.

10 vuotta sitten minulle paljastui, että isänisäni oli ay-miehiä. Hän toimi usein rakennustyömaan luottamusmiehenä, sillä häneen luottivat sekä puolueen jäsenet että sitoutumattomat. Liittotoiminta nimenomaan työntekijäpuolella olikin vai hypännyt yhden sukupolven yli.

Olen nyt työskennellyt Rakennusliiton palveluksessa 8,5 vuotta. Tänä aikana olen nähnyt, miten liitto turvaa jäseniään todella pahoissakin paikoissa. Olen istunut luottamushenkilöiden kanssa monilla kursseilla, joilla heille – ja minulle – kerrotaan työelämän pelisäännöistä aina työlaeista työturvallisuuteen. Ja iltasella vaihdetaan kokemuksia vertaisporukoissa.

Työttömyyskassa on tärkeä liittoon kuulumisen syy, mutta se ei todellakaan ole ainoa. Kyse on turvasta, eduista, yhteenkuuluvuuden tunteesta ja jokainen meistä voi olla varma, että tulevina karuina aikoina yksin ei pärjää neuvotteluissa työnantajien kanssa. Siihen tarvitaan vahvaa työntekijöiden yhteenliittymää.