Johanna Hellstenin blogi

Kiinan malliin?

Olen seurannut kiinnostuneena Kiinan työlainsäädännön kehitystä jo useamman vuoden ajan. Siellä on menty lukuisin, pienin harppauksin eteenpäin työntekijöiden oikeuksien ja turvallisuuden osalta. Mikä ei ole vieläkään kokonaan muuttunut, on se, että ammattiliitot Kiinassa ovat puolueen käsikassara, eräänlainen kurinpitoelin, joiden edustajia ei valita demokraattisesti, eivätkä ne sitä kautta nauti myöskään työntekijöiden luottamusta. Useimmiten työntekijöitä edustaa henkilö yrityksen johdosta.

Miten se sitten on toiminut noin yritysten kannalta? Eikö voisi kuvitella, että yritykselle olisi paljon mukavampaa, kun neuvottelijana toisella puolella on yksi yrityksen oman johtoportaan jäsen, eikä mikään hankala, työntekijöistä demokraattisesti koostettu painostuselin?

Ei ole ollut, ja syy on tämä; kun nöyrä ja kiltti kiinalainen vetää lopullisesti herneen nenäänsä, ei siinä selvitä pienellä puolen päivän ulosmarssilla. Siitä seuraa täysin mellakka, jota setvitään pitkään.

Yrityksen on turha huudella ”laittomista lakoista”, kun työntekijät sulkevat koko tehtaan. Kenenkään kanssa ei pääse neuvottelemaan, kun työntekijäpuolella ei ole mitään kollektiivista elintä neuvotteluosapuoleksi. Ainakaan sellaista, jolla olisi työntekijöiden luottamus. Näin tapahtui monilla autovalmistajien tehtailla. Kuuluisin tapaus lienee Foxconin tehtaiden mellakat ja työntekijöiden itsemurhat.

Konflikti ei tee hyvää bisnekselle. Siksi Kiinassakin on alettu mahdollistaa eräänlaista ”kollektiivista konsultointia”, jossa myös työntekijät pääsevät neuvottelemaan palkoistaan ja muista työehdoistaan. Myös yrityskohtainen lakkoilu on sallittu monissa provinsseissa.

Nyt meillä moni on taputtanut käsiään sille, että ammattiliitoilta pyritään viemään sopimisen eväät. Saadaanpa loppu ”ay-mafian” sanelupolitiikalle. Pakkolainsäädäntöä tilalle Kiinan malliin ja yleissitovuus pois vaan. Meillä siis haluttaisiin mennä kohti sitä mallia, josta Kiinassa nyt pyritään pois.

Pitäisikö jonkun pysähtyä hetkeksi miettimään, minkälaiselle konfliktille tässä nyt lapioidaan perustaa? Onko yhdellekään yritykselle kustannustehokasta tapella jokaisen henkilöstöryhmänsä kanssa erikseen? Vielä kerran; konflikti ei ole hyväksi bisnekselle.

Johanna Hellsten