Johanna Hellstenin blogi

Isompia kaloja

Sinulla on ihana, herranterttulapsi, jolle haluat tarjota vain parasta. Hän on aloittamassa koulun ensi syksynä. Lähikoulusi ei ole tunnettu laadukkaasta opetuksestaan tai laadukkaasta opiskelijamateriaalistaan, joten sujautat isoja seteleitä ruskeaan kirjekuoreen ja viet sen asiasta päättävälle viranomaiselle. Avot, lapsesi aloittaa seudun paremmassa koulussa.

Huomaat, että naapurisi rakentaa kummallisen lähellä taloasi. Voisit vaikka vannoa, että sinun tontillesi. Yrität selvittää asiaa, mutta käy ilmi, että uudessa ”laskennassa” naapurisi itse asiassa omistaakin osan tontistasi. Mittauksen tehnyt viranomainen on hänen appiukkonsa.
Narahdat tutkassa tuntuvasta ylinopeudesta; päiväsakoille menee. Kysäiset ystävälliseltä poliisisedältä/tädiltä, voisiko asian hoitaa muulla tapaa ja kyllähän sen voi. Sinulta säästyi pitkä penni, mitä nyt kunnia meni.

Tällaista ruohonjuuritason korruptiota ei Suomessa onneksi usein kohtaa. Tavallinen kansalainen voi luottaa siihen, että viranomaiset ovat arkipäivän asioinnissa yhtä kettumaisia kaikille. Raha ei suoraan takaa ohituskaistaa. Sen kertoo myös OECD:n tilasto, joka kukittaa Suomen maailman vähiten korruptoituneimmaksi maaksi.

Mutta. Tilasto ei kerro koko totuutta. Suomi on haavoittuvainen rakenteelliselle korruptiolle, jossa hyvä veli -verkosto parilla siskolla vahvistettuna käyttää vaikutusvaltaansa oman edun tavoitteluun. Jossa johtavat virkamiehet hiihtävät Lapissa rakennusliikkeiden laskuun. Jossa poliittiset virkanimitykset ovat maan tapa. Jossa lainsäädännöllä ei todellisuudessa yritetä estää veronkiertoa, koska se olisi tosi kurjaa poliitikkojen kavereille ja sidosryhmille. Jossa oikea sukunimi tasoittaa tietä yritys- tai järjestömaailmassa.

Rakenteellinen korruptio koskettaa koko kansantaloutta. Transparency Finlandin toiminnanjohtaja Jarmo Mielonen kertoo Rakentajan sivuilla 2–3, mitä asialle pitäisi tehdä. Toivotaan, että joku kuuntelee.