Päätoimittajan blogi

Hyvinvointivaltio, rakastettuni

 

Sitä tietää tulleensa tiettyyn ikään, kun alkaa katsella kaivaten menneeseen. Minä olen hyvinvointivaltion kasvatti. Olen syntynyt 1970-luvulla, jolloin oli vielä normaalia puhua tosissaan sosiaalipolitiikasta. Nyt poliitikkojen puheesta saa kaivamalla kaivaa koko sanaa.

Sellaisia politiikan sivustahuutelijoita kuten esimerkiksi Björn Wahlroos olisi lätkäisty Pääomalla persuksiin, mikäli hän olisi esittänyt niin härskin ihmisvihamielisiä kommentteja, kuin mitä hänen suustaan nykyään pääsee. (Hups, anteeksi, hänhän olikin siihen aikaan taistolainen.)

Vielä 1990-luvulla oli normaalia, että keskiluokka käytti esimerkiksi julkisia terveyspalveluita, eikä vakuuttanut lastaan jo ennen sen syntymää, jotta Veli-Petterin ei tarvitsisi jonottaa nuhakuumeessa terveysasemalla kaikenlaisen kansan joukossa. Mummin ei tarvinnut maata kakkavaipoissa kotonaan odottamassa lähihoitajaa, joka tulee, – jos tulee – sitten kun järjettömän työmääränsä alta kerkiää.

Toki juuri 1990-luvun suuren laman aikana aloitettiin valtion muodostamaan sosiaalisen turvaverkon purkutyö. Silloin usko kansalliseen, yhteiseen projektiin alkoi murtua yhä kiihtyvällä tahdilla.

Nyt ovat eduskuntavaalit edessä, enkä oikein tiedä, mitä tai ketä äänestäisin. Ne, jotka eivät ole säästämässä tätä maata hengiltä, myyvät yksilöllisyydentarpeeseemme unelmaa valinnanvapaudesta ja vaihtoehdoista, mikä sopii kovin huonosti ajatukseen siitä, että hyvinvointivaltio antaa kaikille saman, tulotasosta riippumatta.

Siksi onkin keksitty inhottava termi ”hyvinvointiyhteiskunta”, joka vilahtaa koko puolue-sateenkaaren puheissa. Siinä valtio on ujutettu pois yhtälöstä ja mieleen tulee vapaiden kansalaisten hyväntekeväisyysyhteisö, jossa ihanteellista olisi se, että joku vapaaehtoissektori hoitaisi vanhukset ja lapset ja jokainen voisi päättää, että ainakaan minun verorahoillani ei tueta työttömiä/alkoholisteja/nistejä/yksinhuoltajia.

Kaipaisin nyt kovasti sellaista pölyttynyttä, epäseksikästä poliitikkoa, joka uskaltaisi lausua sanan ”hyvinvointivaltio”.

Johanna Hellsten