Johanna Hellstenin blogi

Fyrkkaa, gillaa, paluu, massii

RAHA. Kansanperinteen mukaan se pyörittää maailmaa ja päättää lopulta kaikesta. Viime aikojen kotimaista politiikka seurattuaan muuhun johtopäätökseen on vaikea tulla. Valtio kuin yritys, joka ei opetusministerinkään sanojen mukaan ole ”vastuussa ihmisten hyvinvoinnista”. Se on kyllä päivänselvää nykypolitiikan valossa. Meille on myyty vaihtoehdoton myytti, jossa Suomen on tuhon tieltä päästäkseen leikattava kaikesta, myös ihmisoikeuksista. Viis siitä, että moni talousoppinut pitää leikkauspolitiikkaa tämän hetkisessä tilanteessa huonona keinona saada Suomen talous nousuun. Hienoin esimerkki tästä älyttömyydestä on pääministeri Juha Sipilän pakkomielteisesti ajama työvoiman hintakilpailukyky, jonka nimissä työvoimakustannuksista halutaan nipistää mitä tahansa 5- ja 15 prosentin väliltä. Tärkeä verrokkimaamme Saksa näyttäisi kuitenkin hoitelevan oma-aloitteisesti osan Suomen tulevasta hintakilpailukyvystä, mikäli Saksan suurimman ammattiliiton ilmoittama vaade seuraavista, yli viidenprosentin palkankorotuksista menee läpi. Ja mitä väliä kotimaisella kysynnällä on? Jos vientiä ei saada vetämään, on mahdollinen vaatimaton talouskasvu kotimaisen kysynnän varassa, joka kyllä oikein kivasti alenee, kun työväeltä nipistetään tienestejä pois. Rakentajan kuukauden henkilö, taloustieteiden professori Matti Tuomala antaa huutia hallituksen pessimismille, velanpelolle ja elvytyksen jättämiselle pois talouspolitiikan työkalupakista. Nyt jos koska olisi aika rakentaa tulevaa. Ei heitellä tuhkaa päälleen ja viedä Suomi uudelleen 1990-luvun laman synkkiin maisemiin. Leikkaamalla ja säästämällä muutenkin tiukassa paikassa valtio heittää ison osan ihmisistä syvään kuiluun, josta on mahdoton kavuta ylös. Topless-baaritkin ovat kuulemma jo tulleet takaisin.