Päätoimittajan blogi

Ei kadoteta rakentajia

Tämä kesä jää varmasti monen nuoren mieleen. Maaliskuussa ammattiopistoissakin siirryttiin etäopetukseen, mutta onneksi rakennustyömaat ovat pyörineet vielä siihen tahtiin, että opiskelijat ovat päässeet tekemään myös käytännön harjoitteluja. Kesätöiden kanssa on sama juttu; vaikka paikkoja on luonnollisesti vähemmän kuin viime vuonna, moni rakennusalan yritys on pitänyt huolta siitä, että nuoria pääsee työmaille kesätöihin.

Kuten kokenut koulutusammattilainen toteaa lehden sivulla 12, rakentamista ei opita kirjekurssilla. Niin kuin kaikissa käytännön ammateissa, myös rakentamisessa on oleellista päästä tekemään omin käsin, kokeneemman työntekijän ja oppilaitoksen ohjauksessa.

Ammattiopistojen digiloikka sujui yllättävän hyvin ja myös näytöt ja harjoittelut pystyttiin pääosin toteuttamaan. Suurin huoli nuorista opiskelijoista ei koskekaan tätä kevättä ja kesää. Miten käy ensi syksynä ja siitä eteenpäin, kun rakennusalalle povataan kaikkien aikojen laskua?

Suuressa 1990-luvun lamassa hukattiin kokonainen sukupolvi rakentajia. Töitä ei ollut, moni vaihtoi alaa. Ongelmaan törmättiin sitten 2000-luvun nousukaudella, kun kokeneita rakentajia jäi sankoin joukoin eläkkeelle, eikä heitä paikkaamaan ollutkaan kannuksensa ansainneita, työuransa puolivälissä olevia ihmisiä. Siinä sitten räätälöitiin kiireessä koulutuksia, vaikka oli myöhäistä rypistellä, kun oli jo housuissa.

Hallitus ilmoitti massiivisessa lisäbudjetissaan kesäkuun alussa, että muun muassa infrainvestointeihin ja kohtuuhintaiseen asuntotuotantoon ohjataan rahaa. Tämä onkin järkevää elvytystä, sillä toimiva infra mahdollistaa ja myös luo taloudellista toimeliaisuutta ja kohtuuhintainen asuminen on sekä yksilön että yhteiskunnan etu.

Elvytys tehdään tietysti velkarahalla ja ensimmäiset vastalauseet on jo kuultu tavanomaisten epäiltyjen suusta kokoomuksesta ja Etelärannasta. Säröäänet puuttuivat siinä vaiheessa, kun yrittäjille neuvoteltiin mittavia tukiaisia. Ennen kuin kriisi on edes ohi, aletaan jo vaatia vyönkiristystä ja työelämän ”joustoja”.

Aiemmista mokista olisi ihan hyvä ottaa nyt opiksi. Työelämää huonontamalla ei synny uusia kovan luokan ammattilaisia.

Johanna Hellsten