Johanna Hellstenin blogi

Aukko empatiassa

 

Olen alkanut vakavasti epäillä, että Suomen asioista päättävillä poliitikoilla, yrittäjillä samoin kuin kovapalkkaisilla johtajilla on jonkin sortin massiivinen empatiavaje. Heille näyttäisi nimittäin olevan täysin mahdotonta ymmärtää, millaista pienipalkkaisten ja jopa ihan normaalituloisen keskiluokankin elämä on.

Tälle eliitille jokin ”muutaman prosentin” pudotus palkassa on sinällään absoluuttisesti iso raha, mutta kun asiaa tarkastelee palkanalennuksen suhteellisella merkityksellä, on tilanne aivan toinen. Suurituloiselle se pari prosenttia ei merkitse eroa siinä, syödäänkö viimeisellä viikolla ennen palkkapäivää pettuleipää tai omia kynsiä vai onko varaa hernekeittoon.

Viime vuonna Helsingin Sanomien ja tutkijoiden tekemässä suuressa köyhyyskyselyssä yksi selittävä tekijä tälle empatiakyvyn vajeelle saattoi löytyä. Kun vastaajilta kysyttiin, millä tavoin elämä on heitä kolhinut, näkyi selvästi, että pienituloisille kolhuja oli tullut aina työttömyydestä pitkäaikaissairauksiin ja ylivelkaantumiseen. Useimmille varakkaille mikään näistä ei ollut osunut kohdalle. Voiko lempeässä kuplassa elävä ymmärtää, että kaikilla asiat eivät ole yhtä hyvin?

Nyt – samaan aikaan kun yritykset maksavat ulos ennätysosinkopottia – esittää hallitus yhdessä työnantajapuolen kanssa, että vyötä on kiristettävä. Vaikka moni taloustieteilijäkin sanoo, että lääke on väärä ja saattaa tappaa potilaan, myydään meille mallia, jossa ostovoima tipahtaa tuntuvasti. Sitten voidaan yhdessä ihmetellä, kun kotimainenkin kysyntä romahtaa ja pieniä palvelualan yrityksiä alkaa kaatua kuin heinää elokuussa. Jos kysyntää ei ole, eivät yritykset palkkaa yhtään enempää työvoimaa, vaikka siitä tehtäisiin miten halpaa tahansa.